Comeback

Palaan blogilleni pienen, noin kuuden vuoden mittaisen tauon jälkeen. On ollut tässä välissä vähän muita hommia kuten opetustöitä. Edellissyksyn ja kevään vietin alppilan yläasteella, siitä jotkut ovat saattaneet jotain kuulla. Veni vidi vici on ainoa kommenttini tuohon jupakkaan. Jatkoin opettajan töitä heti syyskuun 2013 alussa ja teen niitä ainakin ensi elokuulle. Varsinainen asiani on se, että uusi kirjani Väänänen ja uskonkiihko on valmis ja tarjouskilpailu sen kustantajasta on käynnistynyt. Kun on 236 315 nimeä adressissa on myöskin monta potentiaalista lukijakuntaa. Teos on veretseisauttava. Kirjaimellisesti...myöhemmin lisää uudesta kirjastani. Hyvää uutta vuotta kaikille

Barempi voitti

Nimittäin Obama. Nyt amerikalla on vielä toivoa siitä, että se nousee ylös uuskonservatiivisen ja kiihkokristityn hirmuhallinnon raunioista. Töitä Obamalla kyllä piisaa, mutta muutos on tosiasia ja historiallinen sellainen. God Bless America. You need it. Uskon amerikan toivotalkoisiin kuitenkin paljon enemmän kuin Suomen vastaaviin. Amerikoissa tapahtui jotain uutta ja hienoa. Täällä vaalit olivat taas same old same old. No change, no chance.

Oman elämänsä Obama, Jari Sarasvuo, kertoo kaikille, vaikka kukaan ei haluaisi edes kuunnella, kuinka urheasti hän maksoi veroja jättimäisistä pääomatuloistaan. Peräti 28 prosenttia eli saman verran kuin tavallinen palkansaaja maksaa noin 3000 euron kuukausituloistaan. Jarilla tätä taivaanlahjaa vain oli 17 miljoonan euron verran. Oikea-aikainen exit sanoisin. Nyt Sarasvuon nörtteihin fuusioitunut pukupingviiniarmeija tuottaa isoa tappiota ja menettää ovet paukkuen viimeisenkin talenttinsa. Niin käy kun talent ja suits kohtaavat ja pannaan saman katon alle. Lahjakkuus lähtee, pingviinit jää. Sarasvuolainen työethos ei toimi koodaajille.

Kaikesta huolimatta Sarasvuo on ansainnut jonkun kunnianosoituksen mahtavasta 28 prosentin verostaan. Voitaisiinko aatelisarvot ottaa takaisin käyttöön ja nimetä Jari vaikka Sarasvuon Jaarliksi tai Pääriksi tai Jari Herttuaksi? Se olisi miehen arvon ja egon mukaista. Aletaanko kerätä nimilistaa tämän aatelisarvon myöntämisen puolesta? Anybody?

Jorma ja pankkiirit

Hieno homma Jorma, tienasit 300 kertaa enemmän kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin. Olet kuitenkin ainakin 1000 kertaa parempi kuin kukaan muu, joten olet selvästikin palkkakuopassa. Hienoa on myös se, että olet tehnyt yhdestä maailman suurimmista saastuttajasta eli Shellistä täysin päästeettömän ja putipuhtaan yhtiön. Nythän teidän ei tarvitse enää surmata toisinajattelijoita Nigeriassa koska öljyhän ette enää poraa ja jalosta, ettehän?

Ja pankkiirit, te olette todellisia työn sankareita. Pyöritätte tätä yhteiskuntaa ja hoidatte hienosti omat sotkunne. Kyllähän se on vähintäänkin kohtuullista että ihan tavallinen alemman keskitason pankkiirihemmo saa parempaa palkkaa kuin pääministeri. Näin saadaan Suomi taas nousuun. Ja muistakaa sairaanhoitajat ja opettajat ja poliisit ym. palkkamaltti sitten tupopöydässä. Ei saa olla ahne. Ahneella on paskainen loppu sanoo Sarasvuo.

Elvytetään oikeasti. Puolitetaan velat

Kamreeripuolue Kokoomuksen entinen ja nykyinen kirstunvartija vääntävät kättä siitä mikä on paras tapa elvyttää, "solidaarisuus" vai tuloveron alennukset. Minulla on radikaali ehdotus joka vähentäisi perhesurmia ja tekisi synkät suomalaiset edes vähän onnellisemmiksi. Puolitetaan kaikki asuntolainat, nehän ovat suurimmaksi osaksi valtion takaamia. Jos valtio tekee pankeille näitä takauspaketteja, se voisi samalla vaatia pankeilta jotain takaisin. Ne paskiaisethan tämän taantuman ovat aiheuttaneet. Kun kämppien hinnat laskevat voisivat lainamäärätkin laskea. Tämä olisi radikaalia elvytystä ja todelliset toivotalkoot. Ja takuulla ostovoima lisääntyisi ainakin lapsiperheillä, kun ei tarvitsisi enää pistää suurinta osaa palkasta loputtoman velan maksuun. Löytyykö poliittista tahtoa velkavankeuden helpottamiseksi. Miksei valtio voi auttaa tässä asiassa. Suomi on väkilukuun nähden suunnattoman suuri maa ja täällä on kammottava ilmasto. Miksi asuminen täällä maksaa niin paljon? Kuka hyötyy siitä että ihmiset elävät velkaorjuudessa suurimman osan elämästään, tuoko velkavankeus toivoa elämään. Viimeaikaisten uutisten perusteella ei tuo, vaan pelkkää murhetta ja surkeutta. Mutta onhan velkavanki tietenkin nöyrä hallintoalamainen ja helposti ylikäveltävä kynnysmatto työnantajille. Löytyykö hallitukselta siis oikeaa poliittista tahtoa todellisiin toivotalkoisiin ja elvytykseen?!?Mitä veikkaatte?

Ruumiinkulttuuri 3/2008

Avoin kirje Juri Nummelinille

Alamme arvostetun raamatun, Ruumiin kultturi -lehden numerossa 2/2008 oli turkulaisen tekijäluettelokirjailija, freelance-kriitikko ja himobloggaaja Juri Nummelinin ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa kirjoittama artikkeli ”Näkymätön kovaksikeitetty dekkari”, jossa hän kertasi kovaksikeitetyn dekkarin historiaa omien silmälasiensa läpi ja esiintyi samalla maan johtavana dekkarispesialistina ja kirjallisena importöörinä niin kuin vain Juri osaa. Oraakkelimme omat kirjalliset näytöt dekkarin alaltahan ovat enintään seitinohuet, elleivät olemattomat, mutta sehän ei Jurin tapauksessa estä ylimmäisen laaduntarkkailijan roolin omaksumista.

Edellämainitun jutun puisevan tyylin ja yleisen latteuden olisi voinut vielä antaa anteeksi ilman loppuun sijoitettua ”jurismia”, ”väsyneesti vitsailevaa” onttoa aasinsiltaa, jolla Juri otti artikkeliin mukaan suosikki-inhokkinsa, Suomen suosituimman dekkaristin Reijo Mäen ja kulttikirjailija Ari Paulowin, jotka hän niputti yhteen tylsällä pilkkakirveellään väärin perustein. Voin kuvitella, kuinka Juri on hihitellyt näyttöpäätteensä äärellä keksittyään omasta mielestään oivan tavan piikitellä kaunansa kohteita tässäkin artikkelissaan.

Mikä sinua oikein vaivaa Juri? Oireileeko kirjallinen riittämättömyytesi todellakin näin pahasti? Eivätkö perustelemattomat murskakritiikit tahallisine, jopa julkaisutapaa koskevine virheineen, enää riitä sinulle? Niissähän on se huono puoli, että tekemiäsi virheitä julkaisseet lehdet joutuvat julkaisemaan myös oikaisut. Tämän käytännön epäoikeudenmukaisuuttahan olet tavannut blogeissasi parkua sekä suomeksi että englanniksi. Eikö sinulle enää riitä edes se, että pääset leimaamaan kirjoittajan rasistiksi, fasistiksi tai sovinistiksi täydellisestä huumorintajuttomuudestasi huolimatta tai juuri sen vuoksi? Ironia ja parodia, näitä veijareitahan et myöskään tunnista vaikka kompastuisit niihin.

Me kirjailijathan olemme totta kai rasittavia narsisteja, mutta en tiedä yhtään kirjailijaa, jolla olisi yhtä monta nettiblogia kuin sinulla. Enkä myöskään yhtään kirjailijaa, jolla olisi aikaa ylläpitää blogipatteristoaan samalla väsymättömällä kiihkolla, mihin sinä pystyt. Meidänhän pitää tehdä välillä töitäkin. Kirjoitus- ja muita sellaisia.

Sinua ei myöskään voi syyttää liiasta patriotismista. Kaksinaismoralismista kyllä. Kritiikkiesi perusteella ulkomaisen kirjailijan kovaksikeitetty dekkari voi olla erinomainen ollessaan amoraalinen ja brutaali, mutta kotimaisen dekkaristin on turha yrittää sukeltaa näihin vesiin, sillä siellä vaanii Juri-mureena, joka valvoo kovaksikeitetyn dekkarin moraalia vain Suomen aluevesirajojen sisäpuolella. Ulkomaisen hardboiled-kirjailijan realistiset väkivallan ja seksin kuvaukset aiheuttavat sinussa ihastuneen kikastuksen, mutta suomalaisen kirjailijan vastaavat yrityksen saavat sinut (teko)pyhän tuohtumuksen valtaan. Oma maa mustikka, muu maa mansikka.

Myös se, että perustaa edes jonkin osan tarinoitaan elettyyn tai nähtyyn elämään on Jurin mielestä falskia pullistelua. Onko kirjailijan uskottavuudelle tärkeämpää, että nyhrää vaikka suurimman osan ajastaan netissä ja lukee muitten kirjoittamia tekstejä ympäröivästä todellisuudesta hermeettisessä umpiossa? Pitääkö siis jättää elämä elämättä että tulisi dekkaristiksi? Varmaankin täytät omat täydellisen dekkarikirjailijan normisi, Juri. Koska saammekaan lukea veret seisauttavan esikoisdekkarisi, joka lyö meille väsyneesti vitsaileville vässyköille luun kurkkuun?

Vai saammeko koskaan...

Sinun Antti Korhonen

Kustantajan konkka; voiko vitutukseen kuolla?

Terve taas pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut viime aikoina. Kustantajani otti ja meni konkkaan juuri sopivasti kun piti maksaa tekijänoikeuspalkkiot. Olipa todella mukava yllätys. Satoja kirjoja on myyty, mutta tekijä ei ole toistaiseksi saanut senttiäkään. Arvatkaa vituttaako. Seuraava Väänänen tulee silti syksyllä 2009, toisen kustantajan kautta. Jos joku haluaa tilata Väänäsen rysäystä voi ilmoitella tähän blogiin tai sähköpostiin, koska kirjan oikeudet siirtyivät konkurssissa takaisin minulle ja useat nettikaupat vetivät kirjan konkurssin myötä pois myynnistä. Muutenkin voitte kommentoida tai kysellä asioita. Vastaan jos osaan, palaillaan

Kirja-arvostelu: Ruumiinkulttuuri 4/7 - lehdessä

Seksiä ja väkivaltaa

Antti Korhonen: Väänäsen rysäys

Pilot-dekkari 1. Pilot-kustannus 2007. 252 s.

"Antti Korhosen esikoisdekkarin takakannen tiedot ovat lievästi epätarkkoja, mutta tarinan kuljetus on kokeneen kirjoittajan käsialaa.

Kirjan päähenkilö, alkoholisoitunut entinen poliisi Johannes Väänänen, havahtuu postatessaan siihen, että hänen autonsa etupellille rysähtää sama latvialainen Katja, jonka luota hän juuri oli poistunut.

Kuka murhasi Katjan?

Ennen kuin se selviää, tarina on kulkenut pitkin ja poikin Eurooppaa ja päätynyt Yhdysvaltojen pornoteollisuuden keskuksiin.

Kirjan alussa Antti Korhonen marssittaa kertomukseen uusia henkilöitä hengästyttävää vauhtia eikä heidän välillään tunnu olevaan mitään kytkentöjä. Pian niitä alkaa kuitenkin löytyä. Yhteinen nimittäjä näyttäisi olevan pornoteollisuus eri muodoissaan. Lukijalle valaistaan varsin yksityiskohtaisesti niin hetero-, homo- kuin biparienkin erilaisia perversioita vaihtelevina koosteina. Unohtamatta tietenkään huumeita.

Varsinaiseksi dekkariksi kirja muotoutuu hieman vaikeasti. Ainakin naislukijalle syntyy vaikutelma, että pornomaailman ilmiöt kiehtovat kirjoittajaa niin, että hän paneutuu varsin yksityiskohtaisesti tapahtumaympäristön kuvaukseen.

Väänäsen rysäys on sellainen kirja, jonka henkilöhahmoilta ei kuulukaan odottaa kummoisia nyansseja. Ihmiset ovat kovia ja säälimättömiä lähes kautta linjan. Vain kohtalonsa Suomessa tapaavan italialaisen pornokuninkaan Franco Roccon persoonaa ja taustoja valaistaan hieman laajemmin.

Sujuvasta kielestä huolimatta tekstin sekaan on pujahdellut turhan paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Jopa yhdyssanojen oikeinkirjoitus heittää. Missä lienee ollut kustannustoimittajan valvova silmä?

Lopultakin mallikkaaksi kääntyneen juonenkuljetuksen kruunaa loppunäytös, josta yllättyvät niin Väänänen kuin lukijakin."

Sirkku Nyström