Avoin kirje Juri Nummelinille
Alamme arvostetun raamatun, Ruumiin kultturi -lehden numerossa 2/2008 oli turkulaisen tekijäluettelokirjailija, freelance-kriitikko ja himobloggaaja Juri Nummelinin ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa kirjoittama artikkeli ”Näkymätön kovaksikeitetty dekkari”, jossa hän kertasi kovaksikeitetyn dekkarin historiaa omien silmälasiensa läpi ja esiintyi samalla maan johtavana dekkarispesialistina ja kirjallisena importöörinä niin kuin vain Juri osaa. Oraakkelimme omat kirjalliset näytöt dekkarin alaltahan ovat enintään seitinohuet, elleivät olemattomat, mutta sehän ei Jurin tapauksessa estä ylimmäisen laaduntarkkailijan roolin omaksumista.
Edellämainitun jutun puisevan tyylin ja yleisen latteuden olisi voinut vielä antaa anteeksi ilman loppuun sijoitettua ”jurismia”, ”väsyneesti vitsailevaa” onttoa aasinsiltaa, jolla Juri otti artikkeliin mukaan suosikki-inhokkinsa, Suomen suosituimman dekkaristin Reijo Mäen ja kulttikirjailija Ari Paulowin, jotka hän niputti yhteen tylsällä pilkkakirveellään väärin perustein. Voin kuvitella, kuinka Juri on hihitellyt näyttöpäätteensä äärellä keksittyään omasta mielestään oivan tavan piikitellä kaunansa kohteita tässäkin artikkelissaan.
Mikä sinua oikein vaivaa Juri? Oireileeko kirjallinen riittämättömyytesi todellakin näin pahasti? Eivätkö perustelemattomat murskakritiikit tahallisine, jopa julkaisutapaa koskevine virheineen, enää riitä sinulle? Niissähän on se huono puoli, että tekemiäsi virheitä julkaisseet lehdet joutuvat julkaisemaan myös oikaisut. Tämän käytännön epäoikeudenmukaisuuttahan olet tavannut blogeissasi parkua sekä suomeksi että englanniksi. Eikö sinulle enää riitä edes se, että pääset leimaamaan kirjoittajan rasistiksi, fasistiksi tai sovinistiksi täydellisestä huumorintajuttomuudestasi huolimatta tai juuri sen vuoksi? Ironia ja parodia, näitä veijareitahan et myöskään tunnista vaikka kompastuisit niihin.
Me kirjailijathan olemme totta kai rasittavia narsisteja, mutta en tiedä yhtään kirjailijaa, jolla olisi yhtä monta nettiblogia kuin sinulla. Enkä myöskään yhtään kirjailijaa, jolla olisi aikaa ylläpitää blogipatteristoaan samalla väsymättömällä kiihkolla, mihin sinä pystyt. Meidänhän pitää tehdä välillä töitäkin. Kirjoitus- ja muita sellaisia.
Sinua ei myöskään voi syyttää liiasta patriotismista. Kaksinaismoralismista kyllä. Kritiikkiesi perusteella ulkomaisen kirjailijan kovaksikeitetty dekkari voi olla erinomainen ollessaan amoraalinen ja brutaali, mutta kotimaisen dekkaristin on turha yrittää sukeltaa näihin vesiin, sillä siellä vaanii Juri-mureena, joka valvoo kovaksikeitetyn dekkarin moraalia vain Suomen aluevesirajojen sisäpuolella. Ulkomaisen hardboiled-kirjailijan realistiset väkivallan ja seksin kuvaukset aiheuttavat sinussa ihastuneen kikastuksen, mutta suomalaisen kirjailijan vastaavat yrityksen saavat sinut (teko)pyhän tuohtumuksen valtaan. Oma maa mustikka, muu maa mansikka.
Myös se, että perustaa edes jonkin osan tarinoitaan elettyyn tai nähtyyn elämään on Jurin mielestä falskia pullistelua. Onko kirjailijan uskottavuudelle tärkeämpää, että nyhrää vaikka suurimman osan ajastaan netissä ja lukee muitten kirjoittamia tekstejä ympäröivästä todellisuudesta hermeettisessä umpiossa? Pitääkö siis jättää elämä elämättä että tulisi dekkaristiksi? Varmaankin täytät omat täydellisen dekkarikirjailijan normisi, Juri. Koska saammekaan lukea veret seisauttavan esikoisdekkarisi, joka lyö meille väsyneesti vitsaileville vässyköille luun kurkkuun?
Vai saammeko koskaan...
Sinun Antti Korhonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti