Elvytetään oikeasti. Puolitetaan velat

Kamreeripuolue Kokoomuksen entinen ja nykyinen kirstunvartija vääntävät kättä siitä mikä on paras tapa elvyttää, "solidaarisuus" vai tuloveron alennukset. Minulla on radikaali ehdotus joka vähentäisi perhesurmia ja tekisi synkät suomalaiset edes vähän onnellisemmiksi. Puolitetaan kaikki asuntolainat, nehän ovat suurimmaksi osaksi valtion takaamia. Jos valtio tekee pankeille näitä takauspaketteja, se voisi samalla vaatia pankeilta jotain takaisin. Ne paskiaisethan tämän taantuman ovat aiheuttaneet. Kun kämppien hinnat laskevat voisivat lainamäärätkin laskea. Tämä olisi radikaalia elvytystä ja todelliset toivotalkoot. Ja takuulla ostovoima lisääntyisi ainakin lapsiperheillä, kun ei tarvitsisi enää pistää suurinta osaa palkasta loputtoman velan maksuun. Löytyykö poliittista tahtoa velkavankeuden helpottamiseksi. Miksei valtio voi auttaa tässä asiassa. Suomi on väkilukuun nähden suunnattoman suuri maa ja täällä on kammottava ilmasto. Miksi asuminen täällä maksaa niin paljon? Kuka hyötyy siitä että ihmiset elävät velkaorjuudessa suurimman osan elämästään, tuoko velkavankeus toivoa elämään. Viimeaikaisten uutisten perusteella ei tuo, vaan pelkkää murhetta ja surkeutta. Mutta onhan velkavanki tietenkin nöyrä hallintoalamainen ja helposti ylikäveltävä kynnysmatto työnantajille. Löytyykö hallitukselta siis oikeaa poliittista tahtoa todellisiin toivotalkoisiin ja elvytykseen?!?Mitä veikkaatte?

Ruumiinkulttuuri 3/2008

Avoin kirje Juri Nummelinille

Alamme arvostetun raamatun, Ruumiin kultturi -lehden numerossa 2/2008 oli turkulaisen tekijäluettelokirjailija, freelance-kriitikko ja himobloggaaja Juri Nummelinin ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa kirjoittama artikkeli ”Näkymätön kovaksikeitetty dekkari”, jossa hän kertasi kovaksikeitetyn dekkarin historiaa omien silmälasiensa läpi ja esiintyi samalla maan johtavana dekkarispesialistina ja kirjallisena importöörinä niin kuin vain Juri osaa. Oraakkelimme omat kirjalliset näytöt dekkarin alaltahan ovat enintään seitinohuet, elleivät olemattomat, mutta sehän ei Jurin tapauksessa estä ylimmäisen laaduntarkkailijan roolin omaksumista.

Edellämainitun jutun puisevan tyylin ja yleisen latteuden olisi voinut vielä antaa anteeksi ilman loppuun sijoitettua ”jurismia”, ”väsyneesti vitsailevaa” onttoa aasinsiltaa, jolla Juri otti artikkeliin mukaan suosikki-inhokkinsa, Suomen suosituimman dekkaristin Reijo Mäen ja kulttikirjailija Ari Paulowin, jotka hän niputti yhteen tylsällä pilkkakirveellään väärin perustein. Voin kuvitella, kuinka Juri on hihitellyt näyttöpäätteensä äärellä keksittyään omasta mielestään oivan tavan piikitellä kaunansa kohteita tässäkin artikkelissaan.

Mikä sinua oikein vaivaa Juri? Oireileeko kirjallinen riittämättömyytesi todellakin näin pahasti? Eivätkö perustelemattomat murskakritiikit tahallisine, jopa julkaisutapaa koskevine virheineen, enää riitä sinulle? Niissähän on se huono puoli, että tekemiäsi virheitä julkaisseet lehdet joutuvat julkaisemaan myös oikaisut. Tämän käytännön epäoikeudenmukaisuuttahan olet tavannut blogeissasi parkua sekä suomeksi että englanniksi. Eikö sinulle enää riitä edes se, että pääset leimaamaan kirjoittajan rasistiksi, fasistiksi tai sovinistiksi täydellisestä huumorintajuttomuudestasi huolimatta tai juuri sen vuoksi? Ironia ja parodia, näitä veijareitahan et myöskään tunnista vaikka kompastuisit niihin.

Me kirjailijathan olemme totta kai rasittavia narsisteja, mutta en tiedä yhtään kirjailijaa, jolla olisi yhtä monta nettiblogia kuin sinulla. Enkä myöskään yhtään kirjailijaa, jolla olisi aikaa ylläpitää blogipatteristoaan samalla väsymättömällä kiihkolla, mihin sinä pystyt. Meidänhän pitää tehdä välillä töitäkin. Kirjoitus- ja muita sellaisia.

Sinua ei myöskään voi syyttää liiasta patriotismista. Kaksinaismoralismista kyllä. Kritiikkiesi perusteella ulkomaisen kirjailijan kovaksikeitetty dekkari voi olla erinomainen ollessaan amoraalinen ja brutaali, mutta kotimaisen dekkaristin on turha yrittää sukeltaa näihin vesiin, sillä siellä vaanii Juri-mureena, joka valvoo kovaksikeitetyn dekkarin moraalia vain Suomen aluevesirajojen sisäpuolella. Ulkomaisen hardboiled-kirjailijan realistiset väkivallan ja seksin kuvaukset aiheuttavat sinussa ihastuneen kikastuksen, mutta suomalaisen kirjailijan vastaavat yrityksen saavat sinut (teko)pyhän tuohtumuksen valtaan. Oma maa mustikka, muu maa mansikka.

Myös se, että perustaa edes jonkin osan tarinoitaan elettyyn tai nähtyyn elämään on Jurin mielestä falskia pullistelua. Onko kirjailijan uskottavuudelle tärkeämpää, että nyhrää vaikka suurimman osan ajastaan netissä ja lukee muitten kirjoittamia tekstejä ympäröivästä todellisuudesta hermeettisessä umpiossa? Pitääkö siis jättää elämä elämättä että tulisi dekkaristiksi? Varmaankin täytät omat täydellisen dekkarikirjailijan normisi, Juri. Koska saammekaan lukea veret seisauttavan esikoisdekkarisi, joka lyö meille väsyneesti vitsaileville vässyköille luun kurkkuun?

Vai saammeko koskaan...

Sinun Antti Korhonen

Kustantajan konkka; voiko vitutukseen kuolla?

Terve taas pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut viime aikoina. Kustantajani otti ja meni konkkaan juuri sopivasti kun piti maksaa tekijänoikeuspalkkiot. Olipa todella mukava yllätys. Satoja kirjoja on myyty, mutta tekijä ei ole toistaiseksi saanut senttiäkään. Arvatkaa vituttaako. Seuraava Väänänen tulee silti syksyllä 2009, toisen kustantajan kautta. Jos joku haluaa tilata Väänäsen rysäystä voi ilmoitella tähän blogiin tai sähköpostiin, koska kirjan oikeudet siirtyivät konkurssissa takaisin minulle ja useat nettikaupat vetivät kirjan konkurssin myötä pois myynnistä. Muutenkin voitte kommentoida tai kysellä asioita. Vastaan jos osaan, palaillaan

Kirja-arvostelu: Ruumiinkulttuuri 4/7 - lehdessä

Seksiä ja väkivaltaa

Antti Korhonen: Väänäsen rysäys

Pilot-dekkari 1. Pilot-kustannus 2007. 252 s.

"Antti Korhosen esikoisdekkarin takakannen tiedot ovat lievästi epätarkkoja, mutta tarinan kuljetus on kokeneen kirjoittajan käsialaa.

Kirjan päähenkilö, alkoholisoitunut entinen poliisi Johannes Väänänen, havahtuu postatessaan siihen, että hänen autonsa etupellille rysähtää sama latvialainen Katja, jonka luota hän juuri oli poistunut.

Kuka murhasi Katjan?

Ennen kuin se selviää, tarina on kulkenut pitkin ja poikin Eurooppaa ja päätynyt Yhdysvaltojen pornoteollisuuden keskuksiin.

Kirjan alussa Antti Korhonen marssittaa kertomukseen uusia henkilöitä hengästyttävää vauhtia eikä heidän välillään tunnu olevaan mitään kytkentöjä. Pian niitä alkaa kuitenkin löytyä. Yhteinen nimittäjä näyttäisi olevan pornoteollisuus eri muodoissaan. Lukijalle valaistaan varsin yksityiskohtaisesti niin hetero-, homo- kuin biparienkin erilaisia perversioita vaihtelevina koosteina. Unohtamatta tietenkään huumeita.

Varsinaiseksi dekkariksi kirja muotoutuu hieman vaikeasti. Ainakin naislukijalle syntyy vaikutelma, että pornomaailman ilmiöt kiehtovat kirjoittajaa niin, että hän paneutuu varsin yksityiskohtaisesti tapahtumaympäristön kuvaukseen.

Väänäsen rysäys on sellainen kirja, jonka henkilöhahmoilta ei kuulukaan odottaa kummoisia nyansseja. Ihmiset ovat kovia ja säälimättömiä lähes kautta linjan. Vain kohtalonsa Suomessa tapaavan italialaisen pornokuninkaan Franco Roccon persoonaa ja taustoja valaistaan hieman laajemmin.

Sujuvasta kielestä huolimatta tekstin sekaan on pujahdellut turhan paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Jopa yhdyssanojen oikeinkirjoitus heittää. Missä lienee ollut kustannustoimittajan valvova silmä?

Lopultakin mallikkaaksi kääntyneen juonenkuljetuksen kruunaa loppunäytös, josta yllättyvät niin Väänänen kuin lukijakin."

Sirkku Nyström

Suomen Toivo onkin pelkurimainen saituri

Vaalien alla kykyymuspuolue julisti Jyrki Kataisen johdolla olevansa Suomen Toivo ja lupasi kaikkea hyvää kaikille. Erityisesti sairaanhoitajat ja naisvaltaiset alat olivat päänsilittelyn kohteena. Näillä kalavaleilla ja kirjastonsulkija Saulin karismalla kokoomus sai vaalivoiton. Peräti 11 prosenttia kaikista äänioikeutetuista antoi tukensa konservatiiviselle oikeistopuolueelle. Sehän riittää vaalivoittoon silloin kun kilpailijat ovat umpisurkeita, ja 40 prosenttia suomen kaikista äänioikeutetuista kannattaa maan ylivoimaisesti suurinta puoluetta The Sleepers Partya. Nyt sitten odottelemme palkkaneuvotteluissa petetyn TEHY:n sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisia jotka pysäyttävät maamme sairaalat. Muitakin työtaisteluita on tulossa.

Kaikki tämä kun valtion budjetti on ennätykselliset 1,5 miljardia euroa ylijäämäinen poikkeuksellisen hyvän kasvusuhdanteen takia. Märkäkorva Jyrki tekee sen mitä kokoomuspoliitikko aina tekee jos pääsee valtiovarainministeriksi. Alkaa hysteerisesti lyhentää valtionvelkaa, joka on jo ennestään EU:n pienimpiä ja kansainvälisessä vertailussa naurettavan mitätön. Täysin mielikuvitukseton ja pelkurimainen kirstunvartijamme unohtaa kaikki lupauksensa ja käyttää koko 1,5 miljardia ylimääräisen ylijäämän vellihousumaiseen velanmaksuun jo muuten maksettavan 1,3 miljardin lisäksi koska valtakunnan kamreeri Sailas ja muut kovapalkkaiset taloussynkistelijät ovat häntä lamamöröllä pelotelleet, ja kun profeetta Saulikin oli sitä mieltä. Nythän kokoomuksen messias kiertää kirjamessuja ja mummot huokailee että "kyllä se on niin ihana lutuinen unilukkari".

Suomalaiseen kansanluonteeseen on iskostunut ylikehittynyt velanmaksumoraali ja tätä Katainen törkeästi hyväksikäyttää kun hän vetää kokoomuksen vaalilupaukset vessanpyntystä alas. Keskusta piti huolen omistaan 240 miljoonan maatalouden kehittämispaketilla ja muistahan ei ole niin väliä. Pääasia että valtionvelka vähenee. Se on sakramentti jonka pyhyttä ei voi kyseenalaistaa. Tänä vuonna pyhä velka lyhenee 2,7 miljardilla eurolla! Alunperin piti maksaa "vain" 1,3 miljardia mutta kun rahaa siunaantui Jyrki keksi sille heti oivan käytön. Kaikki verotuloista ja muista saatu ylijäämä käytetään valtion velan maksuun. Siis sen velan joka on eu:n pienimpiä ja kansainvälisesti vertailtuna lähinnä naurettava. Muita kohteitahan tälle ylimääräiselle 1500 miljoonalle eurolle ei tästä maasta millään voi löytää. Olihan Suomi ainoa maa joka hoisi sotakorvauksetkin hemmetti vieköön! Mitä sen oli väliä että sodanjälkeinen sukupolvi söi pettuleipää kiitoksena uhrauksistaan. Pääasia että edesmennyt Neuvostojen Liitto sai veturinsa.

Kyllä siinä yhteiskunnan tasapuolisuus kasvaa ja toivo ja onni lisääntyy kun kansalaiselle abstrakti valtionvelka pienenee maailman pienimmäksi. Sitten voidaan kehua että Suomi maksoi sotakorvaukset ja hoisi vielä valtionvelkansakin! Nyt olisi voinut satsata vähän muuhunkin, vaikkapa toivoon, onneen tai edes arjen parantamiseen. Näistä asioistahan niin kauniisti puhuttiin ennen vaaleja. Mutta kun ei niin ei. Suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen mahdollisuus menetettiin kamreerimentaliteetille ja typerällä monomanialla. Kun en muuta keksi, enkä halua kenellekkään mitään yhteisestä kassasta antaa lyhennän valtionvelkaa. Kypärä päähän, liperit kaulaan ja ylitsepursuvan kassakirstun päälle istumaan perinteiseen kokoomustyyliin. Sauli ja Iiro ainakin ovat tyytyväisiä. Voi sinnuu Jyrki! Kyllä juodut vielä peukaloitas pyörittelemään ja föönattua tukkaas sukimaan kun syksyn lakkotuulet oikein alkaa tuivertaa.

The Big Motherfucker

Kuinka paljon Big Brother pakkosyöttöä mediaan oikein mahtuu ja paljonko se näille "sisällöntuottajille" maksaa? Joka paikasta tunkee esiin näitä puu- ja pallopäitä joita pitäisi sitten vielä äänestää maksullisesti. Eikö tämä sonta koskaan lopu. Mitä väliä, kuka pelle sieltä talosta lähtee tai sinne jää itseänsä nöyryyttämään. Ehdotankin kanavien nerokkaille ja uutta luoville ostopäättäjille uutta terästettyä formaattia nimeltä Big Motherfucker. Siinä tälläinen tiilimörskä rakennetaan jollekin tuulenpieksämälle luodolle vaikkapa Porkkalan edustalle. Taloon kerätään edustava lauma julkisuudenkipeitä narsisti-idiootteja molemmista sukupuolista, myös etniset vähemmistöt ja sateenkaari-ihmiset huomioiden. Ovet säppiin ja kamerat päälle. Let the games begin. Ennalta määrittämättömiin aikoihin rannikkotykistö suorittaa kovapanosammuntoja luodolle järeimmillä aseillaan ja ilmavoimien Hornet hävittäjät lentävät rynnäkköpommituksia testataten uusinta sotateknologiaa kohteenaan Big Motherfucker mörskä. Kun taloon tulee joku uusi, niin se on Karhukopla kovat piipussa luvalla ampua kaikkea joka hengittää tai sekstaa peiton alla. Tätä jatketaan kuukauden ajan ja jos joku vielä tämän jälkeen on hengissä hän on voittaja, The Big Motherfucker ja saa palkkioksi uida takaisin mantereelle. Jos voittajaa ei löydy, niin sekin on ihan hyvä asia.

Makes me worry

Kesällä oltiin huolissaan pääministeri Vanhasen seksuaalisesta toimeliaisuudesta. Nyt ollaan huolissaan pääministerin ulkopoliittisesta toimeliaisuudesta. Mistähän seuraavaksi? Onko Matin suhteen enään mitään aihetta josta ei olla oltu huolissaan. Onneksi Matti on sentään solakassa kunnossa, joten miehen painosta ei tarvitse ainakaan olla huolissaan. Alkaa näyttää siltä että George W on pilannut Yhdysvaltain maineen lisäksi myös maailman talouden. Siitä pitäisi ehkä oikeasti olla huolissaan. Strong military and strong economy my ass...

Oi Osaka

Vielä ei ole tullut menestystä mutta eiköhän Tero tuo. Tero on kova jätkä vaikka onkin insinööri. No, kukaan ei ole täydellinen. Yleisurheilun huippujen kisaamista katsellessa totuus siitä kuinka kovia tuloksia Osakassa esim. kenttälajeissa tehdään hämärtyy. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa kiekonheitto. Tavallinen tradenomi Tauno heittää kiekkoa ehkä 20 metriä. 62,5 metrillä ei pääse finaaliin Osakassa. Näitten kahden tuloksen erotus on 42,5 metriä. Se on hieman yli SUL:n kiekonheiton B-rajan tuloksen, joka on 42 metriä. Ollaakseen B- tason urheilija maratonjuoksussa pitää tämä trendikäs kärsimysnäytelmä suorittaa alle 2 tunnin ja 50 minuutin. Kuinka moni maraton-uskontoon hurahtanut ja sillä lähipiiriään piinaava kuntoilija juoksee matkan 2.50:een? Tuskin kukaan. C-raja kiekonheitossa on 37 metriä, aika vaisua vai mitä? No, C-rajan maraton tulos on 3.05. Meneekö se? Lopuksi annan vinkin kaikille yli 4 tunnin maratoonareille. Vaihtakaa pyöräilyyn niin pysytte terveempinä.
PS. Suomi on täynnä yleisurheilukenttiä ja vaksin kopista saa välineitä lainaksi. Käykää kokeilemassa.

Rohkeata seksiä

Erään suuren kustantajan uutena, hyvin myyvänä perinteenä on tuoda syksyn kirjamarkkinoille suurella kohulla urheilua harrastava nuori, tumma ja sensuelli naiskirjailija, joka kirjoittaa rohkeasti seksistä. Itsekin olen urheilu- ja seksiorientoitunut, joten päätin heittää hattuni kehään tässä asiassa. Esikoiskirjani Väänäsen Rysäys sivuaa tätä aina niin trendikästä aihepiiriä. Tulokulma vain on hieman erilainen kuin nuorilla naisilla...Mutta vähintään yhtä rehellinen ja rempseä, uskallan väittää.

Hot days for salarymen

Mitä mitä, kaikilla lomat loppu, koulut alkaa ja mittarissa +28 koko viikon. Aleksanterinkadulla pukumiehet kiroilee ja hikoilee pingviiniasuissaan. Tärkeitä hommia on meneillään khöm khöm, kravatti kiristää, kainalot kastuu ja vituttaa. Voihan kvarttaali. Ollapa free man eikä salaryman miettii moni. Onneksi metallinhohtomersussa on ilmastointi. Se auttaa kun seisoo länsiväylällä viiden ruuhkassa Audien ja farmarivolvojen meressä, joka etenee hitaasti kohti merenpuoleista Espoota. Parempien ihmisten asuinseutua.

Toimii

No niin, nyt alkoi pelittään kun vaihdoin selaimen. Lähiaikoina lisään CV:n ja muuta sälää ja aloitan päiväkirjan pitämisen.

Terve kaikille. Pilot-kustannus julkaisee syksyllä esikoisdekkarini Väänäsen rysäys uuden dekkarisarjan ensimmäisenä osana ja ajettelin piruuttani avata blogin asian tiimoilta ja muutenkin.